Kirjolohen seisovan veden ja järvien perhot

Seisovan veden perhon valinta

Toisin kuin joessa, järvessä ei ole yhtä jatkuvaa virtausta, joka asettaisi perhon paikalleen ja liikuttaisi sitä. Tuuli, siiman tiheys, perukkeen pituus, perhon paino ja kalastajan uitto määrittävät, missä perho kulkee. Ennen värin vaihtamista selvitä, ruokailevatko kalat lähellä pintaa, keskikerroksissa vai pohjan tuntumassa.

Luonnollinen ravinto ja etsintäperhot

• Buzzer-perhot jäljittelevät surviaissääsken koteloita. Niitä voidaan käyttää suspendoituina, antaa vajota tai uittaa hyvin hitaasti ruokailusyvyydellä.
• Neidonkorennon nymfit jäljittelevät vesikasvustoon, reunoille ja matalaan rakenteeseen liittyvää liikkuvaa nymfiä. Niiden profiili ja liike sopivat hitaaseen, hallittuun uittoon.
• Lukit ja heinäsirkat jäljittelevät kookkaita maahyönteisiä. Kelluvat ja pinnan alapuolella uitettavat versiot voivat olla hyödyllisiä, kun tuuli kuljettaa maahyönteisiä järvelle.
• Blobit ovat huomiota herättäviä houkutusperhoja eivätkä tarkkoja jäljitelmiä. Väri, uiton nopeus ja perhon paikka perheryhmässä voivat kaikki vaikuttaa niiden tehoon.
• Boobies-perhot hyödyntävät kelluvia silmiä tai kelluvaa etuosaa. Niiden käyttäytyminen riippuu voimakkaasti siiman ja perukkeen yhdistelmästä, joten säännöt on tarkistettava ennen menetelmän valintaa.

Syvyys on osa perhoa

Sama perho voi käyttäytyä hyvin eri tavoin kelluvalla, intermediate- tai upposiimalla. Pitkään perukkeeseen sidottu painotettu perho voi vajota hitaasti, kun taas upposiimaan kiinnitetty kelluva perho voi nousta poispäin siimasta ja pysyä lähellä pohjaa. Vajoamisajan laskeminen, uiton nopeus ja tauot ovat toistettavia säätökeinoja. Kun tärppi tulee, paina mieleen syvyys ja uitto äläkä muista pelkästään perhon väriä.

Perhoryhmällä kalastaminen

Kun säännöt sallivat useamman kuin yhden perhon, perhoryhmällä voidaan kattaa toisiaan täydentäviä tehtäviä: siiman päässä oleva perho voi hallita syvyyttä, kun taas sivuperhot tarjoavat erilaisia profiileja tai liikettä. Perhojen määrän, välimatkojen ja kokonaispainon on sovittava yhteen perukkeen ja heittotaidon kanssa. Tasapainoinen kahden perhon kokonaisuus antaa usein enemmän tietoa kuin liian suuri ryhmä, joka sotkeutuu tai ei oikene kunnolla.

Järviolosuhteiden tulkinta

Tuulijuovat, varjo, vesikasvustojen reunat, penkanjyrkänteet ja näkyvä hyönteisten aktiivisuus ovat käytännöllisiä lähtökohtia. Kirkas valo ja kirkas vesi voivat suosia ohuempia perukkeita ja hillittyjä perhoja, kun taas värjäytynyt vesi tai voimakas väreily voi tehdä kontrastista ja liikkeestä hyödyllisempiä. Tavoitteena ei ole noudattaa kiinteää värisääntöä, vaan rakentaa esitys, joka voidaan toistaa ensimmäisen kontaktin jälkeen.